Antti Kuosmanen

Sanan valta

Luin Kalevalan läpi alusta loppuun, ja vaikka Kalevalan päivästä on jo aikaa, miksipä en julkaisisi blogikirjoitusta aiheesta juhannuksenakin, eihän se ole kuin yksi monista kristinuskon omimista pakanallisista juhlapäivistä. Motiivi: sain päähäni idean etsiä sieltä sanontoja, jotka ovat jääneet elämään ja ovat joko sellaisenaan tai muuttuneina yhä tunnistettavissa ja käytössä. Minua tämä läpikäynti kiehtoi, kuten kiehtoo Kalevalakin. Hieman samantapainen tunne on tullut lukiessani kypsällä iällä uudestaan muitakin klassikkoteoksia. Väistämättä tulee mieleen esimerkiksi, että A. Kivikin oli Kalevalansa lukenut. Ja V. Linna.

On myös pakko sanoa, että vaikka en olekaan tutustunut niihin yli kolmeenkymmeneen niteeseen, joihin Suomen kansanrunous on talletettu, kyllä Kalevalasta tunkee esiin vahvana J. Lönnrotin kädenjälki, varsinkin mitä tulee ”opettavaisiin” jaksoihin useiden runojen lopussa. Tietysti sen lisäksi, että runokokoelman kokonaistarina – vaikkakin löyhästi yhteen koottu – on pitkälti kokoajansa, ei alkuperäisten laulajien käsialaa (vai pitäisikö sanoa äänialaa). Mutta ei se tarinoiden kiehtovuutta haittaa, ja mistäpä sen tietää, vaikka Homeroskin olisi ollut olemassa henkilönä ja tehnyt jotain vastaavaa Iliaksen ja Odysseian aikaansaamiseksi kuin Lönnrot Kalevalansa kanssa? Tietyt osat Kalevalaa puolestaan tuovat väistämättä mieleen Kreikan mytologiaa, esimerkiksi Oidipus-myytin (Kullervo), samoin Kultaisen taljan ryöstöretken (Sammon ryöstö).

Tässä näitä ikivihreitä sananparsia:

Aitovieri

Akka tieltä kääntyköhön

Alla (alle) kuulun kurkihirren

Alla kasvon kaikkivallan

Anna hevosen surra, sillä on suurempi pää

Ehtoinen emäntä

Ei pidot parane ellei väki vähene

Ei päätä palele

Ei vara venettä kaada

Ei virret veisaten vähene

Harvoin (milloin) yhtehen yhymme

Hienohelma

Ihastua ikihyviksi

Ilmoisna ikinä

Jopa kulki jotta joutui

Jänis vemmelsääri (vääräsääri)

Kainaloinen kana

Kaitseta karjaa

Kalevalan kankahilla

Kallella kypärin

Kamanat korottukohot

Kova koulu

Kuitenkin kaikitenkin (kuitenki kaikitenki)

Kultainen (kullainen) käki

Kultakutri (kutrit kullan suortuvaiset)

Kuu kumottaa

Kuuna kullan valkeana

Kyinen pelto

Kystä kyllin

Laiha poika lappalainen

Laski laulellen vesiä

Lastu lainehilla

Loihe laulamahan

Luotu laulajaksi

Lyhyestä virsi kaunis

Lykkiä lylyä

Lähteä soitellen sotaan

Löylyn lyömä (lyötävä)

Maalla vierahalla

Mahti (meni) maan rakoon (rakohon)

Maitoparta

Marhaminta

Matala(inen) maja

Meni koskessa kolisten

Mesikämmen

Miekka miestä myöten

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisässä

Murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa

Muu väki murajamahan

Märkähattu (karjapaimen)

Nuorena nukkunut (nukahtannut)

Nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa

Näillä raukoilla rajoilla

Ohrasta oluen synty

Omin lupinsa

Paistaa päivä (muuallakin, risukasaankin?)

Partasuun urohon

Piika pikkarainen

Piilopirtti

Pohjan akka (harvahammas)

Pohjan perillä

Pohjan poika

Poika suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön

Poikani poloinen

Pyörr(yt)ä pyhät sanasi

Päivänä muutamana

Päivät pääksytysten

Päästä (tästä) pälkähästä

Raataja rahan-alainen

Sammalhuone (vuode)

Sanan virkkoi, noin nimesi

Sekä juoksi jotta joutui

Sen varsin valehtelitki

Sinisukka

Sotisopa

Suurta sukua

Sydänkäpynen

Syntyjä syviä

Syteen tai saveen

Tietäjä iän-ikuinen

Tuliterä

Tuonelan tupa

Tämän iltamme iloksi

Ukko ylijumala

Vaka vanha Väinämöinen

Varjele vakainen Luoja

Vesi (on) vanhin voitehista

Vesihiisi

Vesille venosen mieli

Vieraan vara

Vieras veräjä

Älä ole milläsikään (ellos ollo milläkänä)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen tapaillut Kalevalaa ja Kanteletarta ja tietenkin niissä näkyy yhteistyön jälki, kirjoittajien ja innoittajien. Mielenkiintoinen näkemys, että onko joku lausuja olemassa vai ei, samaa olen joskus itsekin pohtinut. Mistä runo tai tarina voisi kimmota, ellei olemassa olevalta ihmiseltä tai olennolta. Suomalaisessa ja muussakin kansanrunoudessa viitataan usein eläinhahmoihin mm. lintuihin tarinantuottajina. Meidän ihmisen lisäksi maailmassa on paljon selittämätöntä mystiikkaa.

Onko blogistille tuttu kirja Kalevalan avain, kirjoittanut Pekka Ervast (1992)? Kirja omalla tavallaan avaa Kalevalaa lukijalle, mutta ei sulje muitakaan selityksiä pois.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset