Antti Kuosmanen

Olavi Virta à la Timo Koivusalo

Olin alun perin ajatellut jättää näkemättä Timo Koivusalon Olavi Virta -elokuvan. Tai ylipäänsä Olavi Virta -elokuvat, oli tekijä kuka tahansa. Hurma ja hurmio, turma ja turmio -tyyppiset elämäntarinat tuntuvat ikäiselleni, tai ainakin minulle tämän iän saavutettuani turhilta masennusannoksilta, kun omakin elämä, niin arkipäiväinen ja hurmiosta ja turmiosta vajaa kuin se näihin myyttisiin hahmoihin verrattuna on ollutkin, tuntuu antavan jo tarpeeksi aineistoa sellaisen kokemiseen. Kaksi asiaa sai pyörtämään päätökseni.

Ensimmäinen oli Pertti Avolan Helsingin Sanomissa 4.10.2018 elokuvasta julkaisema arvostelu. Siinä hän leimaa elokuvan, ja siten myös sen tekijän, pinnalliseksi siinä määrin ylenkatseellisesti (joskin ammattimaisen taidokkaasti), että arvelin siinä täytyvän olla jotain katsomisen arvoista. Toinen oli Erkki Liikasen postaus Facebookissa hänen nähtyään elokuvan. Erkki sanoi, että Virran tarina on surullinen, se tunnetaan. Siksi hän oli keskittynyt elokuvassa esitettäviin Virran lauluihin, jotka nykyaikaisessa elokuvateatterissa nykyaikaisen äänentoiston keinoin kuulostavat todella hienoilta.

Niinpä katsoimme vaimon kanssa elokuvan tänään. Virran laulut, Virran äänellä esitettyinä olivat todella hieno, jopa suurenmoinen elämys. Ei ole toista samanlaista ääntä Suomenmaassa nähty eikä kuultu.

Elämäntarinaelokuvan voi tietenkin rakentaa monella tavalla, ja niin olisi varmaan voinut tämänkin tarinan. Kun tarina kuvaa vuosikymmenien pituista ajanjaksoa, roolihenkilön säilyminen kovin nuoren näköisenä ja vanhempina vuosinaan todellisen Virran varsin pyylevästä ja lopulta elähtäneestäkin hahmosta poikkeavana, vähän häiritsee. Mutta toisaalta: kontrasti traagiseen henkilöhahmoon lopussa näin korostuu, ja sehän on yksi tapa, eikä niinkään epäonnistunut tapa, tuoda esille Virran elämän tragiikkaa. Avolalle ei aukea, miksi Virta vain laulaa ja kavereineen ryyppää Tornissa. Minulle se kyllä aukeni; ei minulle tarvitse osoitella sormella, miksi sodan ja sodanjälkisen ajan eläneet ylipäänsä viinan kanssa lotrasivat, ei siis vain viihdeteollisuudessa, mutta ehkä erityisesti juuri siellä. Hienovaraisempikin osoitteleminen riittää, ja sehän elokuvassa tapahtuukin.

Ei voi välttää vaikutelmaa, että Koivusalo kärsii nyky-Suomessa hieman samankaltaisesta kohtelusta kuin sodanjälkeinen ”rillumarei-kulttuuriksi” leimattu laulu- ja elokuvaviihde, jonka todellisia henkilöhahmoja tässäkin elokuvassa on useita, keskeisimpinä Reino Helismaa ja Toivo Kärki. Virtakin kuului tähän halveksittuun joukkoon, vaikka erottautuikin siitä ylivertaisen äänensä ja tulkintakykynsä – ja suosionsa – ansiosta. Lopulta hänelle kuitenkin kävi heistä ehkä kaikkein pahiten.

Siitä olen samaa mieltä Avolan kanssa, että kerronnallisesti elokuvan olisi voinut päättää kohtaukseen, jossa vanha Virta laulaa hänet pilkaten vastaanottaneelle yleisölle ”Kuolleet lehdet” ja saa sen kyyneliin. Mutta ei se ole ainoa syy, miksi Olavi Virta -elokuva on kuin onkin katsomisen arvoinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Elokuva oli vähän silleen no joo. Ei tuonut mitään kovin ennalta arvaamatonta, mutta joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia Virran elämästä.
Ei jättänyt mitään isompaa säväystä mihinkään. Vähän kuin tämä Love Records-historiikki joku aika sitten.
Tai kuin Koivusalon elokuva Sibeliuksesta, jota kukaan ei jäänyt haikailemaan.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

En ole nähnyt mainittua elokuvaa, mutta paljon monenlaisia juttuja toki vuosien mittaan olen lukenut.

Elämäni ensimmäiset valssit tanssin Olavi Virran ollessa solistina. Tai oikeastaan yhden kokonaisen valssin, toinen jäi Virran osalta vajaaksi koska hän oli silloin jo niin sairas ettei jaksanut enempää. Vuosi oli 1969.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

" Virran laulut, Virran äänellä esitettyinä olivat todella hieno, jopa suurenmoinen elämys. Ei ole toista samanlaista ääntä Suomenmaassa nähty eikä kuultu."

Näin on. Samoin kiinnitin myös huomiota Olavi Virran iättömyyteen. Olisihan siihen keinoja löytynyt.

Samoja mietteitä minulla yleensä elokuvasta kuin blogin kirjoittajalla.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset